Blogausta ploggingista

Kyse ei ole kirjoittamisesta, julistamisesta tai pohtimisesta, vaikkakin ploggingista saa kaikkia näitä aikaiseksi. Plogging on suomen kieleen tullut lainasana joka muodostuu englanninkielen sanasta ‘jogging’, eli hölkkäys, ja ruotsinkielen sanasta ‘plocka upp’, siis noukkia. Kyse on siis lenkkeilystä jonka aikana noukitaan roskia, sillä hyödyllisellä sivuvaikutuksella että lenkkeilijä saa venytellä itseään asentoihin joita ei muutoin tulisi tehtyä kuntoilun aikana. Tämän lisäksi, ehkä tärkeimpänä osana tätä lajia, ploggingin ohella ympäristö puhdistuu ja toivottavasti pysyy siistinä pitkään. Tätä lajia mekin kokeilimme kuluneen viikon keskiviikkona elämys- ja liikunta-pajalla. Kaikki osaaottaneet tykkäsivät lajista, ja hauskanpitoa mahtui sekaan runsain mitoin.

Plogging on vain yksi monista trendeistä jotka ovat nousseet kestävän kehityksen kasvavan suosion myötä muotiin. Kestävä kehitys on yksi Nuorten Työpajan perustavista periaatteista: jätteet lajitellaan niille kuuluviin astioihin; kulutetaan kohtuullisesti; ja vältetään roskien joutumista luontoon joko passiivisesti omilla valinnoilla, tai aktiivisesti esimerkiksi ploggaamalla. Kestävässä kehityksessä yhtä tärkeää on sekä ennaltaehkäisevä toiminta kuin vahinkojen korjaaminenkin, joista kumpaankin täällä pajalla pyritään satsaamaan. Kaikkea tätä voi opetella, ja oppia sitomaan jokapäiväiseen elämään. Päivän hyvän työn ja oman terveydestä huolehtimisen lisäksi tulee tällä lajilla tuettua sosiaalista kanssakäymistä sekä hyvinvointia.

Nurmikko ei ole vihreämpää aidan toisella puolen.
Nurmikko ei ole vihreämpää aidan toisella puolen — eikä joku muu nouki roskia sinun puolestasi. Ota siis muovipussi mukaan ja ole esimerkiksi muille!

Osaltaan ekologiseen kestävyyteen kuuluu jopa tietynlainen häpeän stigma joka juontaa juurensa viime vuosikymmeniin. Pitkän aikaa kestävyyttä, kuten termi tunnetaan nykyisin virallisissa piireissä, pidettiin osana “pehmeitä arvoja”. Aiheeseen liitettiin turhan huolehtimisen, hössötyksen, vouhotuksen ja turhamaisuuden leimoja. Pahimmoillaan ympäristöstä huolehtimista pidettiin rumasti sanottuna “akkojen puuhailuna”, samalla kun business-miehet edustivat järjen ääntä ja hoitivat vakavasti otettavia aiheita kuten maailmanpolitiikkaa, taloutta ja puolustustoimintaa. Hitaasti muuttuvassa yhteiskunnassa voitaneen sanoa että vielä nykyisinkin nämä aikaa sitten vanhentuneet, vääräksi osoitetut ja hyvinkin syrjivät ajatusmallit kummittelevat ihmisten mielissä — arvomaailma siirtyy sanattomasti ja pelottavan herkästi sukupolvelta toiselle.

Kaikeksi onneksi muutosta terveeseen suuntaan on kuitenkin tapahtunut. Niinkuin politiikka itsessään on muuttunut tasa-arvoiseksi kentäksi ja avoimeksi kaikille osapuolille, on kestävyyskin muuttunut fundamentaalisesti, ns. “kovaksi arvoksi”: asiaksi joka on otettava vakavasti ja jopa laitettava taloudellisen kasvun edelle. Näinollen siis on hyvinkin terveellistä aloittaa ja ylläpitää kestävyyttä jokapäiväisessä elämässä ruohonjuuritasolla. Ja mikä parempi konsti viestittää muille ploggingin hyväksyttävyydestä arvona kuin lähteä porukalla ulos keräämään roskia?

Kasteinen, puhdas nurmikko.
Puhdas ympäristö edesauttaa viihtymistä, jaksamista ja liikunnasta nauttimista, sekä henkistä hyvinvointia.

On myös hyvä pitää mielessä se tulevaisuus jota rakennamme tekemällä hyviä päätöksiä, tai jättämällä asioita tekemättä. Siinä missä talouspaperi maatuu noin kolmessa viikossa ja sanomalehti kuudessa viikossa, kestää maitotölkillä päätyä samaan tilaan kolme kuukautta. Purukumi, jonka vanhempi kansa tuntee myös nimellä ‘pienen linnun surma’ (linnun nokkaan päätyessään purukumi takertuu pahimmillaan niin että lintu ei saa sitä omin voimin irti ja kärsii hitaan nälkäkuoleman), kestää luonnossa jopa 25 vuotta. Ojaan unohdettua muovipulloa ihmetellään vielä 450 vuoden päästä, ja paristoa jopa 1,000 vuoden kuluttua. Lasipullo, mikäli joku epäonninen ei sen päälle astu maatumisen aikana, kestää miljoona vuotta. Tupakantumppi lienee kaikkein ikävin – huolimatta pienestä koostaan ja ihmisten mielikuvista, tumppi on luonnossa käytännöllisesti katsoen ikuinen koska se ei sinällään maadu, vaan hajoaa yhä pienemmiksi muoveiksi. Voidaan jopa puhua mikromuoveista joilla on taipumus päätyä jopa ihmisen elimistöön ruoansulatuksen kautta. Roskan vieminen itsessään ei vaadi juuri minkäänlaista ponnistelua, mutta helppo ratkaisu on hankkiutua siitä eroon heti esimerkiksi heittämällä se auton ikkunasta ulos. Sekä laiskuutta ja hetken heikkoutta, että pienen vaivan näkemistä joko kirotaan tai ihastellaan vielä vuosituhansienkin päästä.

Lajittelu, ympäristöstä huolehtiminen ja roskien pois keruu niin kaupunkiympäristöstä kuin luonnostakin ei siis vain ole nykyisin muodikasta, vaan varmistaa paremman, puhtaamman ja kauniimman tulevaisuuden sekä eläimille että ihmisille. Ravistakaamme niskastamme siis vanhat, viime vuosisadalle kuuluvat näkemykset ihmisen ylivallasta maapallomme yli ja sen tuomasta välinpitämättömyydestä ympäristön puhtaudesta! Niinkuin emme nakkele jäätelöpapereita tai muovipusseja oman olohuoneemme lattialle, ei meidän tulisi tehdä sitä kaikille yhteisesti kuuluvassa ulkomaailmassakaan. Olkaamme siis vastuullisia yhdessä, ja pitäkäämme huoli niin itsestämme, toisistamme kuin luonnontilastakin, ja kaikkien näiden säilymisestä parhaassa mahdollisessa kunnossaan tulevillekin sukupolville. Ylös, ulos ja ploggaamaan!